Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa -tutkimuksessa selvitettiin, ilmeneekö kilpaurheilussa häirintää: millaista mahdollinen häirintä on ollut ja ketkä mahdolliseen häirintään ovat syyllistyneet. Tutkimusaineiston perusteella seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on urheilussa yleistä, mutta ei yleisempää kuin muualla yhteiskunnassa. Suomen urheilun eettinen keskus SUEK on tehnyt tutkimuksen pohjalta suositukset eri toimijoille.
Tutkimuksen tavoite on lisätä tietoa seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä suomalaisessa kilpaurheilussa viimeisen viiden vuoden aikana. Tutkimuksen aineisto koostuu yli 9 000 suomalaisen kilpaurheilijan vastauksista.
– On ollut hyvin merkityksellistä suunnata tutkimus suoraan urheilijoille. Urheilijoiden kokemuksellisen tiedon avulla luodaan vahvaa pohjaa urheilukulttuurimme kehittämiseksi entistä turvallisemmaksi ja eettisesti kestävämmäksi. Nyt saadaan tutkittua tietoa, ovatko urheilijat kokeneet tai havainneet seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää viimeisen viiden vuoden aikana urheilutoiminnassa ja ketkä siihen ovat mahdollisesti syyllistyneet, SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laakso sanoo.
Tutkimusaineiston perusteella seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on urheilussa yleistä, mutta ei yleisempää kuin muualla yhteiskunnassa. Häirintä kytkeytyy urheilussa kulttuurillisiin rakenteisiin, kuten sukupuolten väliseen epätasa-arvoon sekä muihin eroihin yhteiskunnallisessa asemassa kuten ikään, seksuaalisuuteen, kieleen, etnisyyteen, uskontoon ja vammaisuuteen. Naissukupuoli, nuori ikä ja korkealla tasolla kilpaileminen lisäsivät merkittävästi seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän kokemisen riskiä. Urheilulajien välillä ilmeni tilastollisesti merkitseviä eroja seksuaalisen häirinnän yleisyydessä. Sukupuolisen häirinnän osalta eroja ei löydetty. Lajin vaikutus ei kuitenkaan lisännyt seksuaalisen häirinnän kokemisen riskiä yhtä voimakkaasti kuin muut häirinnän riskitekijät. Lajeja koskeviin tuloksiin liittyi myös epävarmuustekijöitä, kuten esimerkiksi vastaajien mahdollinen valikoituminen eri lajeissa eri tavoin.
Tutkimuksen mukaan seksuaalisen häirinnän kokeminen oli vähemmistöryhmien edustajista todennäköisintä seksuaalivähemmistöön kuuluneilla miehillä. Sukupuoleen perustuvan häirinnän kokeminen oli vähemmistöryhmistä todennäköisintä vammaisvähemmistöön kuuluneilla naisilla.
Urheilu näyttäytyi tutkimuksessa miehisenä kulttuurina, jossa naisten ja vähemmistöjen oikeutta toimia kyseenalaistetaan. Urheilussa on vallalla miehinen puhekulttuuri, jossa pyritään erottautumaan naisista, feminiinisyydestä ja homoseksuaalisuudesta. Häiritsevä puhe ei kohdistu vain naisiin ja vähemmistöihin, vaan myös miehiin. Tällainen kielenkäyttö luo todellisuutta, jossa tietynlaisia tai tiettyjä ihmisryhmiä pidetään muita huonompina. Tämä rajoittaa heidän toimintamahdollisuuksiaan urheilussa.
Tutkimuksen vastuullinen tutkija Annukka Lahti korostaa häirintään esimerkiksi epäasialliseen vitsailuun ja ”läpän heittoon” puuttumisen merkitystä matalalla kynnyksellä.
– Puuttuminen luo turvallisen toimintaympäristön, jossa osoitetaan konkreettisesti, että häirintää ei suvaita. Vastaajat kokivat puuttumisen keskeisenä keinona häirinnän torjumisessa. Ympäristössä, jossa häirintään puututaan, jokainen pystyy käyttämään resurssinsa olennaiseen, itse urheiluun, Lahti sanoo.
SUEK painottaa eri toimijoiden vastuuta
Tutkimuksen tulosten perusteella SUEK suosittaa, että koko urheiluyhteisö jatkaa määrätietoisesti toimenpiteitä urheilukulttuurin muuttamiseksi. Urheilussa on kehitetty paljon toimintamalleja ja palveluita häirinnän ehkäisemiseen ja siihen puuttumiseen. Nämä tulee saada käyttöön koko urheilussa ja erityisesti kaikkien urheilijoiden ja urheilussa mukana olevien tulee saada niistä tieto. Häirinnän tunnistamisen ja tunnustamisen myötä ilmiötä pystytään ennaltaehkäisemään entistä tehokkaammin ja lopulta poistamaan se kokonaan urheilusta.
– Viimeistään nyt pitää jokaisen toimijan arvioida niin omaa käyttäytymistään kuin rooliaan sekä vastata muutostarpeeseen. Tämä on hyvä paikka koko urheiluyhteisölle ja sen sidosryhmille kehittää toimintaansa. Samalla voimme luoda esimerkillisesti uutta, avointa urheilukulttuuria, josta myös muu yhteiskunta voi ottaa mallia, SUEKin pääsihteeri Teemu Japisson sanoo.
SUEKin suositukset eri toimijoille
Urheilijat ja valmentajat – Rohkeus muuttua ja puuttua
Häiritsijä on usein urheilija. Siksi heidän tulee arvioida kriittisesti omaa toimintaansa niin yksilönä kuin ryhmässä. Heidän tulee tarvittaessa muuttaa toimintatapojaan. Urheilijoilla on velvollisuus puuttua häirintään ja raportoida siitä.
Valmentajien tulee pohtia valmennuskäytäntöjään ja palautteenantokanaviaan. Häirinnälle tulee olla nollatoleranssi. Puuttuminen on keskeistä, häiritsijän asemasta tai roolista riippumatta.
Häirintävapaaseen urheiluun sitoutuminen edellyttää rajojen ymmärtämistä ja niiden kunnioittamista. Tekojen ja sanojen kohdatessa, syntyy avoin ilmapiiri, jossa jokainen ansaitsee kunnioituksen omana itsenään.
Urheilujärjestöt – Tietoisuuden lisääjät sekä avoimuuden ja muutoksen mahdollistajat
Urheilujärjestöjen tulee hyödyntää ja jakaa olemassa olevia hyviä käytäntöjä, aineistoja ja toimintamalleja häirinnän ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen. Järjestöjen tulee mahdollistaa, että tarvittava tieto on helposti saatavilla. Järjestöjen tulee avata laajaa keskustelua urheilun puhekulttuurista. On tärkeää, että urheiluyhteisö pystyy mahdollistamaan kaikille turvallisen toimintaympäristön.
Et ole yksin -palvelu – Osaamista ja tukea urheilun ulkopuolelta
Väestöliiton Et ole yksin -palvelu tarjoaa paljon laadukkaita aineistoja eri kohderyhmille muun muassa häirinnän ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Palvelu pitää saada urheilijoiden, valmentajien ja muiden urheilutoimijoiden tietoon. Palvelun jatkuvuus ja rahoitus tulee turvata.
Urheilutoimittajat ja -toimitukset – Vaikuttamista ja vastuullista uutisointia
Urheilutoimittajat ja -mediat ovat yksi tehokkaimmista toimijoista ennakkoluulojen poistamisessa, asenneilmapiirin muokkaamisessa ja mielikuvien luomisessa. Urheilun kertomusten kautta, sanoittamalla ja kuvittamalla urheilua pystytään vahvasti vaikuttamaan häirintävapaan urheilun edistämiseen. Median tehtävänä on puuttua ja tuoda epäkohtia esiin vastuullisesti. Samalla tulee pohtia niin toimitettujen juttujen sisältöä kuin sävyä.
Urheiluseuraajat – Vastuu urheilijoiden ansaitsemasta kannatuskulttuurista
Samalla kun urheiluyhteisö kehittää toimintaansa kohti uudistunutta häirintävapaata urheilukulttuuria myös urheilua ja urheilijoita seuraavien tulee arvioida omaa toimintaansa sekä sen vaikutuksia urheilijan ja muiden toimijoiden kokemuksiin.
Tutkimuksella selvitettiin nykyinen tilanne seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä kilpaurheilussa. SUEK on tehtävänsä mukaisesti tuottanut riippumattomasti ja luotettavasti tietoa, minkä pohjalta urheilutoimijat voivat kehittää omaa toimintaansa.
– Näen erittäin vastuullisena toimintana, että lajiliitot ovat halunneet selvittää, kuinka paljon ja minkälaista häirintää kilpaurheiluissa tapahtuu. Kuulimme urheilijoita, joiden kokemusten ja toiveiden kautta pystymme jokainen osaltamme muuttamaan urheilukulttuuria. Muutoksen mahdollistamiseksi urheiluyhteisön tulee luoda entistä enemmän paikkoja, joissa urheilijat voivat vapaasti tuoda esiin omia näkemyksiään, Japisson sanoo.
Pääsihteeri näkee tärkeänä, että häirinnän esiintymistä seurataan ja tutkitaan myös tulevaisuudessa. Tällöin saadaan luotettavaa tietoa mahdollisista muutoksista sekä tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Seurantatutkimuksilla voidaan selvittää, onko suomalainen urheilukulttuuri muuttunut toivottuun suuntaan.
Tutkimuskohteena olivat lajiliiton alaiseen kilpaurheilutoimintaan osallistuvat urheilijat sekä SM-liigajoukkueiden pelaajat. Tutkimukseen osallistuneet lisenssikilpaurheilijat olivat kyselyn aikana joulukuussa 2019 vähintään 16-vuotiaita eli vuonna 2003 syntyneitä tai sitä vanhempia. Kysely lähetettiin 160 000 urheilijalle ja siihen vastasi 9 018 urheilijaa. Vastaajista naisia oli 4 751, miehiä 4 236, 12 ilmoitti sukupuolekseen muu, lisäksi 19 ei halunnut vastata. Lajiliittoja ja urheilujärjestöjä oli 48. SUEK toteutti tutkimuksen yhteistyössä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn sekä selvitykseen osallistuvien liittojen kanssa.
Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa -tutkimus
Lisätietoja:
Susanna Sokka
SUEK – viestintäpäällikkö
puh: 040 740 7477