Antidopingtoiminnan historia

Dopingvalvonta alkoi kansainvälisesti vuonna 1928. Ensimmäinen antidopingorganisaatio perustettiin Suomeen vuonna 1984. Eri vaiheiden jälkeen kansallisen antidopingorganisaation toimintaa laajennettiin, jolloin Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry aloitti toimintansa vuonna 2016.

Urheilussa on käytetty erilaisia nälkää, kipua ja väsymystä lieventäviä aineita jo antiikin ajoilta. Ensimmäisiä nykyaikaisessa urheilussa käytettyjä suoritusta parantavia aineita on dokumentoitu 1800-luvulta. 1900-luvun alussa tehtiin tiettävästi ensimmäinen dopingtesti kilpahevoselle. Sana ”doping” on peräisin luultavasti hollannin kielen sanasta ”dop”. Se oli alkoholipitoinen greipin kuorista tehty juoma, jota zulu-sotilaat joivat vahvistaakseen itseään sodassa. Juomaa käytettiin myös piristeenä eteläafrikkalaisissa tanssiseremonioissa.

Kansainvälisen dopingvalvonnan alku

Dopingvalvonta alkoi kansainvälisesti vuonna 1928, jolloin Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF (nykyisin WA) laati listat suorituskykyä parantavista kielletyistä aineista. Pian muut kansainväliset lajiliitot seurasivat perässä. Varsinaisia dopingtestejä ei kuitenkaan tehty vielä neljäänkymmeneen vuoteen. Ensimmäisinä lajiliittoina MM-kisoissaan vuonna 1966 tekivät dopingtestejä Kansainvälinen pyöräilyliitto UCI, Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF (WA) ja Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA. 

Rooman olympialaisissa 1960 kuolleen tanskalaisen pyöräilijän elimistöstä löydettiin amfetamiinia. Vuonna 1967 menehtyi brittipyöräilijä Tour de Francen aikana ja hänenkin kuolemaansa yhdistettiin amfetamiini. Nämä kuolemantapaukset saivat Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n julkaisemaan ensimmäistä kertaa listan kielletyistä aineista vuonna 1967. Seuraavana vuonna ensimmäiset olympialaisten dopingtestit tehtiin Grenoblen talvikisoissa sekä Meksikon kesäkisoissa. 

1900-luvun loppu

Anabolisten steroidien käytön yleistyttyä 1970-luvulla Kansainvälinen olympiakomitea KOK kielsi ne 1974. Suomessa laadittiin ensimmäisiä dopingaineiden käyttöä koskevia kansallisia säännöksiä 1980-luvulla ja kilpailun ulkopuoliset testit alkoivat vuonna 1980. Kilpailun ulkopuolisia testejä tehtiin myös muissa maissa 1980-luvulta alkaen. Maamme antidopingtoiminta terävöityi vuoden 1983 yleisurheilun MM-kilpailujen myötä, jolloin Kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi Suomen ensimmäisen dopingtestauslaboratorion. Kansallinen dopingtoimikunta KDT perustettiin Suomeen seuraavana vuonna. Dopingvalvonta siirtyi Suomessa vuonna 1990 Liikuntalääketieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistys Liite r.y:n yhteydessä toimineelle Suomen Antidopingtoimikunnalle. 

Aineista ja menetelmistä kiellettiin testosteroni 1984, veridoping 1986, peptidihormonit ja kasvuhormoni 1988–1989 ja erytropoietiini eli EPO 1990. Ensimmäinen luotettava EPO-testi esiteltiin 2000 ja se oli käytössä samana vuonna Sydneyn olympialaisissa. 

Maailman antidopingtoimisto WADA

Maailman antidopingtoimisto WADA perustettiin Lausannessa 1999 Kansainvälisen olympiakomitean aloitteesta vastaamaan kansainvälisestä dopingvalvonnasta. Samalla WADAn pääkonttorin sijainniksi valittiin Kanadan Montreal. WADAn tehtävänä oli vastata dopingtestilaboratorioiden akkreditoinneista ja luoda yhteinen antidopingsäännöstö. WADAn ensimmäinen Maailman antidopingsäännöstö hyväksyttiin 2007. 

Suomen Antidopingtoimikunta ADT perustetaan

Dopingvalvontaa haluttiin kehittää Suomessa vuoden 2001 hiihdon MM-kilpailujen jälkeen, jolloin suomalaisia jäi kiinni dopingaineiden käytöstä. Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n perustamiskokous pidettiin marraskuussa 2001. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoitti itsenäisen järjestön toimintaa veikkausvoittovaroin.

2000-luvun kehitystä dopingvalvonnassa

Geenidoping kiellettiin vuonna 2003. Olinpaikkatietojärjestelmä ja näytteiden pitkäaikaissäilytys otettiin käyttöön. WADAn ensimmäinen kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo julkaistiin 2004. Kasvuhormonitesti verestä kehitettiin samana vuonna. 

Urheilijan biologisen passin (Athlete Biological Passport) hematologinen moduuli otettiin käyttöön 2009. Ensimmäisinä kansainvälisinä lajiliittoina biologisen passin ottivat käyttöön UCI ja Kansainvälinen hiihtoliitto FIS. Biologisessa passissa tiettyjä urheilijan biologisia muuttujia seurataan säännöllisesti koko hänen urheilu-uransa ajan ja muutokset urheilijan profiilissa voivat paljastaa dopingin käytön. Urheilijan biologisen passin steroidimoduuli julkaistiin 2013. Maailman antidopingsäännöstön mukaisesti näytteitä voitiin vuoteen 2015 asti laittaa pitkäaikaissäilytykseen ja uudelleen analysointiin kahdeksaksi vuodeksi. Nykyään pakastaminen ja uudelleen analysointi on mahdollista 10 vuoden ajan. 

Suomen urheilun eettinen keskus SUEK aloittaa toimintansa

2010-luvulla urheilun eettiset asiat nousivat esiin yhä enemmän. Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti uusien valtionsopimusten käytännön toimijaa ja päätti uuden organisaation perustamisesta. Suomen Antidopingtoimikunta ADT lakkautettiin ja Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry perustettiin 28.1.2016. SUEK vastaa antidopingtoiminnan, kilpailumanipulaation torjunnan sekä katsomoturvallisuuden ja -viihtyvyyden valtiosopimusten toimeenpanosta Suomessa. SUEK on vastuussa Euroopan neuvoston dopingin vastaisen yleissopimuksen, UNESCOn kansainvälisen dopingin vastaisen yleissopimuksen, Euroopan neuvoston katsomoturvallisuus ja -viihtyvyyssopimuksen sekä Euroopan neuvoston urheilukilpailujen tulosten manipuloinnin vastaisen yleissopimuksen käytännön toimeenpanosta urheilun osalta Suomessa.