Yksitoista vuotta kestänyt ammattiurheilijan urani tuli päätökseen lokakuun alussa, jolloin kiinnitin hakaneuloilla kilpailunumeroita ajopaitani selkäosaan viimeistä kertaa. Tuo rutiini tuli tutuksi jo paljon ennen ammattilaisuraani. Ensimmäiset kilpailunumeroni kiinnitin kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin pikkupoikana osallistuin ensimmäisiin kisoihini. Matkalle mahtuu paljon tapahtumia: uran tähtihetkistä Ranskan ympäriajon loisteessa aina vakaviin loukkaantumisiin.
Vaikka urheilijan motivaatio saattaa päivien, viikkojen ja jopa kuukausien välillä vaihdella suuresti esimerkiksi onnistumisten mukaan, yksi asia pysyy silti urheilijan arjessa mukana joka päivä. Antidopingtyö tuli minulle tutuksi ensimmäisen kerran kansallisella tasolla noin viisitoista vuotta sitten. Myöhemmin ammattilaisurani aikana koin noin 900 muun ammattilaispyöräilijän kanssa toimineeni viime vuosina edelläkävijänä antidopingtyössä.
Pyöräilyn synkän historian takia lajin kattojärjestö UCI ja lajiliitot ovat tehneet paljon töitä lajin uskottavuuden parantamiseksi. Pyöräilyssä otettiin käyttöön yhtenä ensimmäisistä lajeista ADAMS-olinpaikkatietojärjestelmä sekä Urheilijan biologinen passi, jonka piiriin kaikki lähes 900 ammattipyöräilijää kuuluvat. Nykyisin ammattipyöräilijöiden testauskoordinointi on täysin ulkoistettu CADF:lle (Cycling Anti-Doping Foundation), jonka yli viiden miljoonan euron vuosikuluista ammattilaistallit sekä niiden ajajat rahoittavat yli 70 prosenttia. Tämä osoittaa, että pyöräilyssä niin ajajat ja tallit kuin UCI ottavat antidopingtyön tosissaan.
Yksilötasolle mentäessä testaus näkyy tietenkin parhaiten jokaisen urheilijan arjessa. Omalle kohdalleni sattui esimerkiksi vuoden 2015 aikana reilut 15 testiä, mikä on vielä vähän. Menestyneimpiä ajajia testataan huomattavasti enemmän. Testausprotokolla niin kilpailujen ulkopuolella kuin kisoissa on hiottu niin toimivaksi, ettei testauksesta aiheudu haittaa urheilijalle.
Olinpaikkatietojen toimittamisesta vastuussa on aina ajaja, mutta tietyt tallit toimittavat tiedot kilpailuista ADAMS-järjestelmään jokaisen ajajan kisaohjelman varmistuttua. Näin esimerkiksi hotellitiedoissa ei tule erehdyksiä vaan tieto päivittyy järjestelmään mahdollisimman suoraan.
Kaikki tämä on tullut niin rutiiniksi ajajien ja tallien kesken, että siitä on vaikea edes saada keskustelua aikaiseksi kauemmin lajin parissa toimineiden kanssa. Sen sijaan uusia mukaan tulevia opastetaan mahdollisimman tarkasti niin tallien kuin CADF:n verkkoseminaarin avulla väärinkäsitysten välttämiseksi ja yhteistyön parantamiseksi.
Mitä tästä kaikesta jää uran jälkeen käteen? Itse koen, että olen saanut edustaa maata, jonka urheilija nähdään maailmalla rehtinä, puhtaana ja tunnollisena. Tämä on yksi suurimmista asioista, jota voin suomalaiselta urheilujärjestelmältä toivoa ammattiurheilijana. Suomen ADT on suuressa roolissa rakentamassa sitä. Koen erittäin tärkeänä, että tätä hyvää mainetta pidetään yllä myös jatkossa. Miten voimme auttaa asiaa? Jokaisen yksilön välinen kunnioitus ja yhteistyö – niillä teemme paljon hyvää tulevaisuuden urheilijoillemme.
Jussi Veikkanen
ex-ammattipyöräilijä
Equipe Cycliste FDJ joukkueenjohtaja