Yksi merkittävä kansainvälinen toimija dopingin vastaisessa työssä on Euroopan neuvosto eli EN. Se on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö, jonka dopingin vastainen yleissopimus on valtioiden välinen ja edistää dopingia vastaan kohdistuvien toimien kansallista ja kansainvälistä yhdenmukaistamista. Sopijamaiden pitää luoda edellytykset antidopingtoiminnalle omissa maissaan.
Euroopan neuvoston dopingin vastainen toiminta perustuu antidopingsopimukseen, joka solmittiin vuonna 1989. Sopimus on nykyisin hyväksytty noin 50 maassa. Suomessa sopimus ratifioitiin vuonna 1990.
Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen toteutus
Eurooppalainen dopingin vastainen yleissopimus tarjoaa yhteisiä standardeja ja velvoittaa sopimusmaita tiettyihin lainsäädännöllisiin, taloudellisiin, teknisiin ja koulutuksellisiin toimiin. Yleissopimuksen piirissä on tehty merkittävää työtä tukemalla Euroopan valtioita antidopingjärjestelmien rakentamisessa sekä valmistelemalla Euroopan maiden yhteisiä näkemyksiä WADAn toiminnasta, säännöstöstä ja standardeista.
Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen toteutumista seurataan arvioimalla säännöllisesti sopimusmaiden antidopingjärjestelmiä. Seurannassa tarkastellaan lainopillisia, tieteellisiä ja kasvatuksellisia kysymyksiä sekä dopingvalvonnan toteutumista. Sopimuksen tavoitteena on myös yhtenäistää sopimusmaiden antidopinglainsäädäntöä, -ohjelmia sekä koulutusta. Dopingin vastaisen työn lisäksi Euroopan neuvoston työryhmissä on käsitelty urheilupetoslainsäädäntöä.
EN:n sopimus ja sen seurantajärjestelmä ovat olleet mallina maailmanlaajuiselle UNESCO-sopimukselle. Sen voivat allekirjoittaa myös muut kuin Euroopan maat. Esimerkiksi Australia, Kanada ja Tunisia ovat hyväksyneet sen.
